Kirkkoherran ajatuksia kirkonmäeltä

 

Kirkkoherran ajatuksia kirkonmäeltä kirjoitukset vuosilta 2021-2022.

 

Helmikuun ajatuksia - 5.2.2022

Tänään vietetään kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin päivää (1804–1877). Hän oli runoilija, kirjailija, toimittaja, pappi, professori ja paljon muutakin. 
Runebergin tunnetuin teos on Vänrikki Stoolin tarinat, jonka avausrunosta "Maamme" on sävelletty kansallislaulumme.

Johan Ludvig Runebergista tulee nykyään varmasti monella mieleen ensimmäiseksi runebergintorttu ja Maamme-laulu. Tosin tortusta tulisi luultavimmin kiittää hänen vaimoaan Fredrikaa. Runebergin päivän kunniaksi on hyvä muistaa myös niitä monia virsiä, jotka ovat hänen kirjoittamiaan.

1800-luvulla Runebergin eläessä oli ikäänkuin oikea ajankohta hänen kirjoittamilleen virsille. Tätä ennen virsikirjassamme oli lähinnä ruotsalaista ja saksalaista alkuperää olevia virsiä, mutta historiallisesti kansallisuusaate oli voimissaan, mikä tosiaan näkyi myös Runebergin virsissä. 

Hänen virsistään 15 kpl on nykyisessä virsikirjassamme. Vuoden 1886 virsikirja sisälsi peräti 53 Runebergin joko itse kirjoittamaa tai muokkaamaa virttä. Niiden yhteisenä tekijänä on luonto, isänmaallisuus ja Jumalan sanan arvokkuus. 

Virrestä 577:
” Sä autoit valoon tämän maan
kuin kedon kukan ummustaan.
Sen varttua suo valossas
ja hoida sitä armossas.
Suo, että sanas kirkkaana
saa keskellämme kaikua,
ja kautta sukupolvien
suo soida nimes kiitoksen.”

Runebergin teologiassa näkee Jumalan armon suuruuden, mutta tämä ei ole ihmisen ulottumattomissa oleva todellisuus vaan pikemminkin lähelle tuleva voima, joka aktivoi ihmisen yrittämään parhaansa. Pelastus ja varjelus tulee yksin Jumalalta, mutta Jumalan kosketus ei jätä meitä kylmiksi, vaan saa aikaan toimintaa.

Virrestä 490:
”Mua suojaa sä, Isä armoinen,
sun Henkes voimalla vielä
ja tieni johdata taivaaseen,
iäiseen elohon siellä.”


Antti Kallio
 

_______________________________________________________________


Hyvää uutta vuotta! - 31.12.2021

Uudenvuodenpäivänä muistamme Jeesuksen nimeä. Juutalaisen tavan mukaan nimi tuli antaa kahdeksan päivän kuluttua syntymästä ja numero kahdeksan symboloikin uuden alkua (numero seitsemän taas sapatin lepoa). Jeesuksen nimi tarkoittaa heprean kielellä pelastusta. Evankelista Luukas kirjoittaa: (Luuk 2:21): "Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa".

Uusi vuosi tuo tullessaan uusia mahdollisuuksia. Jeesuksen nimessä saamme aloittaa uuden vuoden 2022. Hänen nimessään on meille siunaus tulevalle vuodelle, mitä vuosi sitten tuokaan tullessaan. Jumalan Pyhä Henki, joka on inspiroinut koko raamatun, opettaa meitä Saarnaajan kirjassa elämän monimuotoisuudesta:
"Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa...aika olla vaiti ja aika puhua...jne...

Kaiken maallisen ja muuttuvan keskellä on erityisen tärkeää, että kiinnitämme uskomme ja luottamuksemme iankaikkisiin asioihin. Tästä meitä muistutetaan psalmissa 102: "Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat. Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin. Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu"

Tämä muuttuvan ja muuttumattoman välinen jännite yhdistyy, kun Iankaikkinen Jumalan Poika, ikuinen Sana, joka oli Jumalan luona ja oli Jumala, sikisi Pyhän Hengen toimesta nuoren juutalaisen Maria nimisen neitsyen kohdussa ja syntyi ihmiseksi pienessä Beetlehemin kaupungissa.  Tässä tapahtumassa ajaton ja iankaikkinen Jumala ja ajallinen ihminen kohtaavat ja tulevat yhdeksi, jotta me ihmiset saisimme tulla osallisiksi Jumalan lahjoittamasta pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa. 

Uutta vuotta kohden saamme kulkea tämän profeetta Jeremian kautta tulleen lupauksen kanssa: "Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. (Jer 29:11).

Hyvää uutta vuotta toivottaen,
Antti Kallio
 

_______________________________________________________________
 

Tammikuun ajatuksia – 20.1.2021

Iltalehden artikkelin välityksellä moni on huomannut, että Kari Kuula on Kirkko ja Kaupunki -lehdessä kirjoittanut seuraavasti: ”eläinten teollinen käyttö muistuttaa Saatanan tuhotekoja – Jeesuksen seuraaja ei voi osallistua nykyiseen kaltoinkohteluun”.
        
Artikkelin luettuani en tunnista sen antamaa kuvaa sellaiseksi, joka kuvastaisi sitä todellisuutta, jossa suomalaiset ruoantuottajat tekevät arvokasta työtään. Ketään ei voisi varmaan syyllistää enempää, kuin verrata hänen toimintaansa Saatanan tuhotekoihin. Varsinkaan, jos sille ei ole katetta.

Maaseudulla olevana seurakuntana Mynämäen seurakunta on kautta aikojen elänyt elämää hyvin maan- ja luonnonläheisesti. Seurakunnan strategiassa korostuu muun muassa kotiseudun kunnioittaminen ja eri sidosryhmien kanssa toimiminen. On selvää, että juuri lähiruoan tuottaminen, jos jokin, on hyvin ympäristöystävällistä ruoantuotantoa sekä lähimmäisten elinkeinon tukemista.
 
Varsinkin lehmänmaidon rooli Suomessa on ollut ja on edelleen tärkeä. Makuasioista on tietenkin turha kiistellä, eivätkä kaikki myöskään siedä maitotuotteita. Faktaa on kuitenkin, että maitotilat auttavat luonnon monimuotoisuuden ylläpidossa. Karjahan edistää epäsuorasti kasvien, lintujen ja hyönteisten lisääntymistä laidunnan kautta.
 
Teologisesti katsottuna artikkelissa mainitaan, että meidän tulisi osoittaa rakkautta ja huolenpitoa kaikkea elävää kohtaan. Tästä varmasti kaikki ovat samaa mieltä. Sen sijaan Kuulan lause ”Jumalan kuvana oleminen kutsuu viljelemään ja varjelemaan, ei omistamaan ja orjuuttamaan” on hieman ongelmallinen. 1.Mooseksen kirjassa olevan tekstin mukaisesti Jumala nimittäin antoi käskyn ihmisille ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu”. 1 Moos 1:26.

Tähän Jumalan antamaan käskyyn ihmiskunnalle ei liity orjuuttaminen ja onkin vaikea nähdä, miten eläinten orjuuttaminen ja ruoantuotanto liittyisivät yhteen. Eivät ne liity. Luomakunnan hallitsemiseen liittyy myös se, että ihmisillä on lupa syödä lihaa. Tämän tulkinnan oikeuttaa Raamattu monessa kohdassa, esimerkiksi 5. Mooseksen kirja 12:15: ”Omilla asuinsijoillanne voitte teurastaa eläimiänne mielin määrin ja syödä lihaa niin paljon, kuin Herra, teidän Jumalanne, teille hyvyydessään suo”.

Yksityiskohdista voidaan keskustella ja kasvisruoka voi valintana tietenkin olla yksilön kannalta yhtä hyvä vaihtoehto kuin sekaruokavalio. Jeesus kuitenkin itse söi eläimiä ja siksi on arveluttavaa sano Kuulan tavoin, että tänä päivänä Jeesus ei söisi lihaa. Meillä on vain tieto historiallisesta tilanteesta. Voimme toki kysyä, millä mittarilla mitattuna kaikki lihantuotanto tänä päivänä olisi epäeettisempää kuin Jeesuksen aikana? Eläinten hyvinvointia on kuitenkin historian saatossa edistetty, joten täydellinen lihantuotannon kielto tai demonisoiminen ei edistä oikeutta tai ihmisten, luomakunnan ja eläinten hyvinvointia. Epäkohdat ovat asia erikseen ja onneksi tutkiva journalismi niihin voi puuttua, mutta ei kannata heittää lasta pesuvedin mukana. Ruokaketju tarvitsee moninaisuutta.

 

Antti Kallio

 

Kuvassa auki oleva muistio ja kynä pöydällä.