Sorsa (4)

Yksi varmoista kevään merkeistä on joella uiva sorsaemo ja pienet poikaset. Vaikka vesi on vielä ihmisen mielestä hyisen kylmää, pystyy sorsa uimaan siellä sujuvasti. Sorsilla on tiivis höyhenpeite, lämpöä eristävä untuvakerros, sopivan paksu rasvakerros sekä tehokas verenkiertoelimistö. Sorsien höyhenpeite onkin vesitiivis pyrstön yläpuolella olevan rasvarauhasen ansiosta. Keväällä sorsakoirailla on toinen toistaan komeampia soidinasuja, joilla ne kilpailevat naaraiden suosiosta. Koirat tekevät myös lajilleen tyypillisiä soidinliikkeitä kiinnittääkseen naaraiden huomion. Naaraat sen sijaan eivät höyhenillä koreile vaan omaavat suojavärin, joka auttaa niitä suojaamaan pesää haudonnan aikana.

Varhaisella keskiajalla sorsat ja muut vesilinnut kuuluivat kalojen kanssa ei-lihallisiksi luokiteltuihin eläimiin. Siitä syystä niitä pyydystettiin paastopäivän ruoaksi, jolloin lihan syönti oli ankarasti kielletty. Tuolloin paastopäiviä oli 180 vuodessa. Saaristossa vesilinnut ja niiden munat olivat muulloinkin tärkeä ravinnonlähde. Untuvien ja munien kerääminen oli erityisesti lasten hommaa, olivathan lapset kaikkein tarkkasilmäisimpiä.