Lehmus (13)

Useissa puistoissa ja myös kirkkoherranviraston pihalla näkyvä puistolehmus on komean näköinen muhkurainen jalopuu. Lehmuksella on vanhastaan monta nimeä: pärkkä, pernu, lintti, liippo, rokoskapuu, vennäpuu, niinipuu.

Suomessa lehmuksen mukaan on nimetty jopa paikkakunta Pernaja ja Virossa Pärnu. Jos lehmus kaatuu tai muuten tuhoutuu, uudet vesat säntäävät kasvuun kannosta. Lehmuksen lehdistä ja kukista voi valmistaa teetä ja mehiläishoitajat arvostavat tuoksuvaa lehmushunajaa erityisherkkuna.

Menneinä aikoina lehmusta kunnioitettiin parantavana, pyhänä hedelmällisyyden ja rakkauden puuna. Talon lähelle istutetun lehmuksen uskottiin suojaavan taloa salamaniskuilta.

Lehmuksen kuoren alta on jo tuhansien vuosien ajan kuorittu niintä. Sitkeästä niinikuidusta on valmistettu kalaverkkoja, köyttä, koreja, säkkejä ja mattoja. Ruotsin vallan aikana kuningas määräsi talonpojat maksamaan niiniveroa kaikista suurista lehmuksista. Tämä johti valitettavasti siihen, että talonpojat hakkasivat isot lehmukset pois ja lehmus harvinaistuikin Suomessa.