Mynämäen kirkko

Mynämäen Pyhän Laurin kirkko on rakennettu paikalle, jossa on ollut pysyvää asutusta jo esihistoriallisella ajalla. Paikalle lienee ensin rakennettu 1200-luvulla rakennettu puinen kirkko. Nykyinen kirkkorakennus kuuluu Suomen suurimpiin keskiaikaisiin kivikirkkoihin. Suuren runkohuoneen ulkomitat ovat n. 39 metriä ja 21 metriä, päädyn korkeus noin 28 metriä. Kirkon erityispiirteisiin kuuluu mahtava, tornimainen länsihalli, jolle ei ole vastinetta muualla Suomessa. Rakennuksen toisessa kerroksessa on kaksi paikkaa ulkosaarnatuolille, josta pappi saattoi saarnata kirkon ympärille kerääntyneelle kansalle

Markus Hiekkanen on ajoittanut kivikirkon muurauksen vuosien 1425 ja 1440 väliseen aikaan. Tuolloin Turun hiippakunnan piispana oli pitäjän oma poika, kuuluisa Maunu II Tavast, joka teki kirkolle arvokkaan kirjalahjoituksen. Kivikirkon rakennushankkeesta kertoo ehkä vuoden 1418 anekirjeen Mynämäen kirkossa vieraileville. Aneiden avulla kerättiin rahaa kirkon rakentamiseen ja kunnostamiseen, kenties juuri nykyistä kivikirkkoa varten.

Kivikirkko on säilynyt keskiaikaisessa asussaan. Pääsisäänkäynnissä on komeat tiiliprofiloinnit, ovilevyssä on edelleen keskiaikaiset takorautakoristeet. Kuori-ikkunaa koristavat laaja kaari ja kolme ikkuna-aukkoa, jotka edustavat Suomen hienointa keskiaikaista arkkitehtuuria. Sisätila on korkea ja avara.

Keskiajan jälkeen kirkkotilaa uudistettiin 1600-luvulla. Lehtisten kartanon herra Henrik Fleming (1584-1650) oli merkittävä lahjoittaja, jonka vaikutus näkyy Mynämäen kirkossa. Hänen aikanaan kirkkoa kunnostettiin ja keskiaikaiset maalaukset maalattiin näkymättömiin.

Henrik Fleming lahjoitti kirkolle arvokkaita kirkkotekstiilejä ja liturgisia esineitä, joista osaa säilytetään vielä kirkossa. Kirkossa on yhä nähtävillä Flemingin perheen epitafi vuodelta 1624 sekä Henrik Flemingin ja hänen vaimonsa Ebba Erlandintytär Bååtin hautamuistomerkki vuodelta 1632. Pariskunnan vaakunat ovat kirkon ulkoseinällä, sisäänkäynnin yläpuolella.

Kirkkotarhassa mainitaan kivestä muurattu aita vuodesta 1738 lähtien. Vuosina 1775-1778 kirkkoa vahvistettiin ja tornimaista länsiosaa korotettiin. Puiset yläosat ovat tältä ajalta. Kirkkoa kunnostettiin merkittävästi 1800-luvun jälkipuolella. Nykyään kirkko ja sen sisustus, muun muassa alttari ja alttarikaapit, ovat vuosien 1959-1960 restauroinnin jälkeisessä asussa.

Kirkon sisustus

Kirkon seinät ja holvit on rapattu, joten keskiaikaiset kalkkimaalaukset ovat näkymättömissä. Näkyvissä ovat ainoastaan vihkiristit.

Alttari on suomalaisittain ainutlaatuinen, sillä sitä kattaa yhä alkuperäinen keskiaikainen alttarikansi mensa, joka on baltialaista kalkkikiveä. Itäseinään muurattuun alttariin on koottu keskiaikaisten koristeiden jäänteitä. Alttarin yläpuolella on alttarikaappi, joka on 1400-luvulta ja preussilaista alkuperää. Ylärivin kuva-aiheet vasemmalta oikealle kuvaavat Marian ilmestystä, Kristus-kuningasta ja kuninkaiden kumarrusta. Alarivissä näkyy Jeesus-lapsi temppelissä, surevat Maria ja Johannes sekä Jeesuksen syntymä.
Alttarin etuseinään on sijoitettu puisia keskiaikaisia koristelevyjä, joiden kuva-aiheet liittyvät Pyhän Erikin, Pyhän Henrikin, Pyhän Laurentiuksen ja Pyhän Katariina Aleksandrialaisen pyhimystaruihin. Laurentius ja Katarina olivat keskiajan Suomessa suosittuja varhaisen kirkon marttyyripyhimyksiä, Erik ja Henrik taas edustavat paikallisia pohjoismaisia pyhimyksiä. Pyhän Erikin ja Laurentiuksen kuvat on sijoitettu myös pyhimyskomeroihin, kotka sijaitsevat alttarin molemmin puolin.

Saarnatuoli on valmistunut virolaisen puunveistäjä LüdertHeissmanin työpajassa vuonna 1641, jolloin Henrik Fleming onlahjoittanut sen Mynämäen kirkolle.

Kasteallas on kotimaista kalkkikiveä 1200- tai 1300-luvulta.

Triumfikrusifiksi on kotimaista työtä 1500-luvun alusta

Vanha alttaritaulu "Kristuksen ristillä". Vanha alttaritaulu on vuodelta 1747. Sen on luultavasti maalannut Margareta Capsia (1682-1759), jota pidetään Suomen ensimmäisenä naismaalarina.

Vuosina 1910-1959 käytetty alttaritaulu on V. Ylisen jäljennös Turun Betelin rukoushuoneen alttaritaulusta "Kristus Getsemanessa".

Fleming suvun hautamuistomerkki

Flemingin suvun hautamuistomerkit. Kuorin eteläpuolella on vuodelta 1632 valtaneuvos Henrik Flemingin ja hänen ensimmäisen puolisonsa Ebba Erlandintyttären (Bååt) hautamonumentti.

Fleming suvun epitafi

Pohjoisseinällä on suuri muistotaulu eli epitafi, joka esittää Henrik Flemingiä perheineen. Se on valmistunut tallinnalaisen Tobias Heinzentyöpajassa vuonna 1624.

Mietoisten ja Hietamäen kirkot

Hietamäellä lienee ollut puinen, Pyhälle Jakobille omistettu kappelikirkko jo keskiajalta, 1300- tai 1400-luvulta lähtien. Sen merkitys väheni, kun Lehtisten kartanon omistaja Henrik Fleming rakennutti Mietoisten kivikirkon vuonna 1643. Mietoisten kirkko on edelleen kappeliseurakunnan käytössä. Hietamäen kirkko sen sijaan rappeutui entisestään ison vihan aikana, ja se jäi pois käytöstä 1730-luvulla.

Karjalan kirkko ja rukoushuone

Kun piispa vuonna 1692 suoritti tarkastuksen Mynämäellä, ilmeni, että Karjalan kylän asukkaat olivat rakentaneet omin luvin saarnashuoneen, jossa Mynämäen papit kävivät toisinaan pitämässä jumalanpalveluksia. Myös Karjalan Vehmalaisissa oli oma kirkko 1770-luvulta 1860-luvulle. Karjalan nykyinen puinen pitkäkirkko on vuodelta 1868 ja rukoushuone vuodelta 1911.