Kirkkoherran blogi

Palmusunnuntai aloittaa hiljaisen viikon - pääsiäisviikon. Laskiaisena alkoi kirkollisen juhlan, pääsiäisen odotus. Laskiaisena laskeuduimme, pääsiäisenä pääsemme. Laskiainen merkitsi paastonajan alkamista, joka päättyy pääsiäisenä.

Luterilaisia on sanottu pitkäperjantain kansaksi, ortodokseja pääsiäisen väeksi. Molemmat kirkkokunnat viettävät samat juhlat, pitkäperjantain ja pääsiäisen. Matkaa pitkäperjantaista pääsiäiseen voimme kuvata vaellukseksi kahden ristin välillä.

On joitakin lukuja ja päivämääriä, joille on tullut  tunnusmerkkiarvo. Sellaisten kevyemmästä päästä voisin mainita esimerkkinä  1.4., joka on aprillipäivä. Kaikki tietävät, mitä 24.12. tarkoittaa. Jotkut aikamääreet mainitaan vuosittain almanakan tekstissä, mutta muutamat ajankohdat liittyvät vain yleiseen tietoisuuteen. Ne eivät näy almanakassa, vaan ne ovat ihmisten muistissa.

Yhteisvastuu-keräys käynnistyi jälleen helmikuussa. Se on yli 50 vuotta vanha kirkon diakoniatyön työmuoto. Avustuskohteet vaihtuvat vuosittain ja ulkomaille menee yli puolet keräyksen tuotosta. Monesti kysytään, mitä kirkko tekee heikompien auttamiseksi - yksi vastaus on Yhteisvastuu-keräys.

Vuodenvaihteen uutistietoja on se, että 48 500 suomalaista erosi viime vuonna kirkosta. Molemmat luvut kasvoivat, sekä eroaminen että liittyminen kirkkoon. Me puhumme kirkosta eroamisesta, vaikka oikeampaa olisi puhua seurakunnasta eroamisesta.

Olen viime aikoina ajatellut, kuinka joulu muuttaa kattavasti arkeamme. Maahanmuuttaja sanoisi, että maamme on selvästi kristillinen. Joulupyhät ovat yleisiä vapaapäiviä, koululaiset ovat lomalla, kirkoissa on väkeä ja hautausmailla kulkijoita. Sanomalehdet eivät pyhinä ilmesty, ja liikenne on hiljentynyt joulupäiväksi. Ihmiset ovat kodeissaan ja haluavat ilmaista hyvää tahtoa toisilleen.