Kirkkoherran blogi

Joulu tulee mielenkiintoisella tavalla tietoisuuteemme ja arkeemme. Marraskuun alussa- aina liian varhain- tavaratalot avaavat joulusesonkinsa. En vastusta kaupallista joulua, mutta tuskinpa varhainen myyntikausi lisää menekkiä. Eikä siitä olekaan oikeastaan kysymys. Ensin on näet käännettävä mieli jouluiseksi, sitten vasta kukkaron nöyrit avautuvat. Siksi varhainen aloitus on tärkeää.

Tätä kirjoittaessani on perjantai ja 13.päivä. Onko siis  päivä, jolloin voi sattua huonoa ja voin epäonnistua? Jos olisin taikauskoinen, miettisin, lähdenkö ovesta ulos vai en? Niin mutta voinhan kompastua mattoon sisällä. Siis missä olisin?

Taikauskoon  tarttuminen  alkaa voimistua siellä, missä uskonnon vaikutus heikkenee. Kaikkien ihmisten kohdalla ei näy käy. Usein  uskonto ja taikausko kuitenkin heiluvat punnuksina elämänkatsomusten vaa´assa; kumpi painaa enemmän ihmisten mielissä.

Niin sitä ikää vaan karttuu. Virmokin on jo 700-vuotias. Iän karttumista ei kyllä huomaisi ellei sitä kerrottaisi. Virmo ei ole naapurimme eikä sukulaisemme vaan tämä Mynämäen pitäjä. Lokakuun 10. ja 11. päivä vietetään juhlia siten, että kirkossa alkaa lauantaina klo 11 juhlaseminaari. Kuulemme pari lyhyttä esitelmää, sitten kahvit seurakuntakodilla ja siellä vielä pari puhetta.

Suomen luterilaisessa ja katolilaisessa kirkossa on liikettä piispan virassa. Maamme katolilaiset valmistautuvat suureen juhlaan, kun isä Teemu Sippo vihitään uudeksi piispaksi Turun tuomiokirkossa. Siinä meni 500 vuotta ennenkuin  maamme sai jälleen suomalaissyntyisen katolilaisen piispan. Juhlaan on siis aihetta. Paavi suoritti valinnan, se on katolilainen tapa. Toki taustakeskusteluja ovat asiasta valmistelijat pitäneet.