Pyhäinpäivän toivo

Marraskuinen hautausmaa koskettaa kynttilöiden loisteessa. Palavat kynttilät kertovat kaipauksesta ja ikävästä, mutta myös kiitoksesta ja pyhien yhteydestä. Saamme rukouksissa muistaa Jumalan edessä poisnukkuneita. Rukous on silta luokse Jumalan, toteaa lasten laulu.

Ihmiselämän pituus tuntuu lyhenevän  omien ikävuosien kasvaessa. Elämän vahvat vuosikymmenet eivät kestä kauan. Kun ihminen siirtyy eläkkeelle, hän tuntee olevansa ehtoopuolella elämän mittanauhassa. Se  merkitse sisällöltään toisenlaista aikaa kuin työelämä, joskus ihan  mieluista aikaa.

Olen joskus tavannut lähimmäisen, jolla on paljon kysymyksiä sanottavana Jumalalle sitten perillä. Kaikkeen ei pappi osaa vastata. Armosta me kuitenkin perille pääsemme, yksin armosta Kristuksen tähden. Silti jokaisella on kysymyksiä, miksi elämässämme tapahtui sitä tai tätä.

Johanneksen evankeliumissa on tähän asiaan merkillinen kohta (16:33-23). Jeesus puhuu opetuslapsilleen heidän kokemistaan ahdistavista ajoista tässä maailmassa. Tuota tuskaa Jeesus vertaa synnyttävän naisen kokemukseen. Lapsen syntymisen jälkeen äiti ei muistakaan synnyttämisen tuskaansa. Jeesus sanoo, että taivaassa " sinä päivänä te ette kysy minulta mitään".

Tämän maailman kipeätkin kysymykset eivät olekaan taivaassa enää ajankohtaisia. Sen, minkä Jumala on valmistanut, on sellaista, ettei kysymyksiin ole tarvetta. Tämä ilo annetaaan meille armosta. Siksi pyhäinpäivän rukous on tämä:

" Anna Herra palvelijoillesi rauha ja ilo, iäinen valo heitä valaiskoon"

Jouko Kotisalo