Historia

Seurakunnan keskiaikaiset juuret

Mynämäen seurakunta lienee syntynyt 1200-luvulla, mutta varmat kirjalliset tiedot ovat 1300-luvulta. Vuonna 1309 mainitaan Mynämäen kirkkoherra Gunne, joka hoiti myös virkaa Turun tuomiokirkossa. Keskiajalla olikin käytäntönä, että Mynämäen kirkkoherra oli myös Turun tuomiokirkon kaniikki. Merkittävin viranhaltija lienee ollut Maunu III Särkilahti (Magnus Nicolai, n. 1435-1500), josta tuli sittemmin Turun piispa.

Keskiajan katolinen kirkko pyrki torjumaan maallisten hallitsijoiden yritykset päättää viroistaan. Mynämäen seurakunta oli kuitenkin poikkeuksellinen. Jo vuonna 1352 Ruotsin kuningas sai oikeuden nimittää Mynämäen ja muutamien muiden pitäjien kirkkoherrat.

Mynämäen seurakunta sai keskiajalla lahjoituksina maaomaisuutta. Kirkkotiloja koristeltiin arvokkailla veistoksilla ja käsitöillä, joiden rippeitä voi edelleen ihailla itse kirkossa. Suuri osa vauraudesta menetettiin vuoden 1527 jälkeen, kun kuningas Kustaa aloitti reformaation Ruotsin valtakunnassa. Suuri osa kirkkojen omaisuudesta takavarikoitiin kruunulle. Paikalliset aateliset muistivat silti edelleen kirkkoja lahjoituksillaan.

Mynämäen seurakunnan myöhemmät vaiheet

Reformaation jälkeenkin Mynämäki kuului Länsi-Suomen vauraisiin seurakuntiin. Asukkaat olivat pääosin suomenkielisiä, ja monet kirkkoherrat osallistuivat suomen kielen kehittämiseen. Vuosina 1667-1678 kirkkoherrana toimi Turun Akatemian runotaidon professori Erik Justander, joka muokkasi suomalaiseen asuun tuhlaajapoika-teemaa käsittelevän näytelmän.

Mynämäen seurakunnan sielunpaimenista kuuluisin lienee Antti (Anders) Lizelius, joka toimi virassa vuosina 1760-1795. Hän toimitti suomenkielisestä Raamatusta kaksi uutta, korjattua laitosta. Vuoden 1776 laitos, niinkutsuttu "Vanha kirkkoraamattu", pysyi suomalaisena perusraamattuna aina 1930-luvulle asti. Vuonna 1775 Lizelius julkaisi myös ensimmäistä suomenkielistä sanomalehteä, "Suomalaisia Tieto-Sanomia", ja kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen paikallishistorian, Mynämäkeä käsittelevän "Tiedustuskirjan". Myöhemmistä kirkkoherroista Gustav Lönnmark (virassa 1858-1886) kuului aktiiviisiin suomen kielen harrastajiin: hän käänsi ja kirjoitti hengellisiä tekstejä lapsille ja tavalliselle kansalle.

Vuosisatojen ajan seurakunta huolehti paitsi sielunhoidosta, myös monenlaisista muista asioista. Ennen kuin seurakunta ja kunnallishallinto 1860-luvulla erotettiin toisistaan, seurakunta oli muun muassa organisoimassa köyhäinhuoltoa. Varoja kertyi muun muassa kolikoista, joita "maantien varrella seisovainen Lazarus (vaivaisukko) on halullisilda vaeldavaisilda kerjännyt kokoon". Lisäksi kuulusteltiin lukutaitoa ja rokotettiin seurakuntalaisia isorokkoa vastaan. 1700-luvulla rippikoulunuorisolle annettiin opetusta yhtenä päivänä viikossa, ja tulokset saivat kiitosta. Pyhäkoulutoiminnasta on mainintoja 1810-luvulta lähtien.

Mynämäen kappeliseurakunnat

Mynämäen seurakunnan alueella on ollut useita kappeliseurakuntia, jotka ovat välillä muodostaneet itsenäisiä seurakuntia. Mietoisten alueella oli keskiajalta alkaen oma Hietamäen kirkko ja myöhemmin Mietoisten kylän kivikirkko. Mietoisten seurakunta oli Mynämäen kappeliseurakuntana vuoteen 1865, jolloin kunta itsenäistyi: kuntien yhdistyttyä vuonna 2007 Mietoisista tuli taas Mynämäen kappeliseurakunta.

Myös Karjalan kylässä oli oma saarnahuonekunta ja kappeli 1600-luvun lopulta lähtien. Myös Vehmalaisten kylässä on saarnahuonetoimintaa 1730-luvulta alkaen, ja sinne rakennettiin oma kirkko vuonna 1771. Vehmalaisten kappeli lakkautettiin kuitenkin vuonna 1860 ja liitettiin Karjalan kappeliin. Karjalan kappeliseurakunta oli itsenäinen vuosina 1906-1976, mutta liitettiin sitten takaisin Mynämäen seurakuntaan.

Mynämäen papisto 1550-luvulta 1960-luvulle

Mietoisten papit 1700-luvulta 1900-luvun alkuun

Mietoisten kirkkoherrat

Kirjallisuutta

  • Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2007.
  • Lahti, Sofia: Mietoisten seurakunta - itsenäisenä vuodesta 1865. Mietoinen ajan aallokossa. Mietoisten kunta 2002.
  • Palola, Ari-Pekka: Maunu Tavast ja Olavi Maununpoika - Turun piispat 1412 - 1460. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia 178. Suomen Kirkkohistoriallinen Seura, Helsinki 1997.
  • Pirinen, Kauko: Turun tuomiokapituli keskiajan lopulla. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Toimituksia 58. Suomen Kirkkohistoriallinen Seura, Helsinki 1956.
  • Pirinen, Kauko: Turun tuomiokapituli uskonpuhdistuksen murroksessa. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Toimituksia 62. Helsinki, Suomen Kirkkohistoriallinen Seura 1962.
  • Perälä, Väinö: Mynämäki 1260-1960. Mynämäen kunta, Mynämäki 1963.
  • Riska, Tove: Suomen kirkot - Finlands kyrkor. Turun arkkihiippakunta, II osa. Mynämäen rovastikunta. Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki 1961.
  • Tuhkanen, Tuija: Kirkon kaunistukseksi ja lahjoittajan kunniaksi. HenrikFlemingin lahjoitukset Suomen kirkoissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki (ilmestyy syksyllä 2008).

 

teksti FT Anu Lahtinen